Tavoite: Nähdä edes vilaus Bangkokista.
Lopputulos: "Big city, bright lights".
Lomamittarin lukema: 107%. Ulkona 34, sisällä 24, saastepitoisuus 87%.

OK! Nyt ollaan taas takaisin Pattayalla ja matkapäiväkirjan päivityksetkin alkavat toimia. Olo on tosin aika uupunut, sillä kolmessä päivässä olemme painattaneet autolla yli tuhat kilometriä pitkin Thaimaata Burman eli nykyisen Myanmarin rajaseutua myöten. Mutta siis takaisin keskiviikkoon:

Kännykän kello pärisi inhottavalla äänellä heräämisen merkiksi jo kello 5.30 keskiviikkoaamuna. Onneksi olo tuntui heti herättyä liki normaalilta ja edellisen päivän vatsaoireet olivat saaneet ns. kuppa töölöstä -lähdöt intialaistohtorin takapuoleen täräytetyn piikin ja muiden tehokkaiden rohtojen avulla.

Retkenjärjestäjän minibussi nouti meidät kyytiinsä ja liityimme kolmen muun Bangkokiin suuntaavan pariskunnan seuraksi. Ohjelman mukaisesti tulisimme seuraavan 12 tunnin aikana saamaan varsinaisen tehotutustumispaketin Bangkokiin saksalais-, saksalais/thaimaalais- ja hollantilaispariskuntien kanssa. Pattayan päässä pysähdyimme vielä nappaamaan kyytiimme kierroksen oppaan, joka alkoikin esitellä meille päivän ohjelmaa.

Varsin pian tuli selväksi, että oppaamme, jo iäkkäämpi thaimaalaisnainen, ei kovin selvää englantia puhunut. Arvaamalla ja toistamiseen kysymällä asiat sai jotenkin selvitettyä, mutta ensituntumalta tuli sellainen olo, että kyseinen mamma olisi voinut kyllä palata sinne kansalaisopistoon englannin kielen jatkokurssille taitojaan hiomaan. Tai siis jonnekin sinne, missä olemattoman kielitaitonsa oli hankkinut.

Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen alkoi horisontissa siintää pilvenpiirtäjiä ja ajokaistoja ilmestyi koko ajan sivuillemme lisää. Aluksi mentiin kuusikaistaista moottoritietä, mutta pian rinnakkain oli jo toistakymmentä kaistaa täynnä työpaikoille kiiruhtavia autoilijoita. Samalla näkyvyys huononi selvästi ja kun katseli kauemmas, ei voinut välttyä huomaamasta kaupungin yllä lepäävää harmata usvaa, joka alkoi tuntua jo kutinana kurkussakin. Vaan annoimme sen kutittaa, eihän täällä joka päivä ravata!

Päivämme alkoi tutustumisella eri temppeleihin ja niiden uskonnollisiin kuviin. Kierroksen aikana näimme Buddhaa seisomassa, makaamassa, istumassa ja monissa muissa asennoissa. Kieltämättä muutamat buddhan patsaat olivatkin aika vaikuttavia ilmestyksiä kultaisina kiiltävine pintoineen. Esimerkiksi 56 metriä pitkä 24 karatin kullalla päällystetty "Makaava Buddha" tai umpikultaa oleva, 700 vuotta vanha ja liki 5000 kg painava "Kultainen Buddha" ovat hyviä esimerkkejä täkäläisen uskonnon kaikankattavasta voimasta. Oheiselta videolta voi nähdä noiden lisäksi kuinka buddhalainen munkki siunaa minut roiskuttelemalla pyhää vettä päälaelleni. Lieneekö nyt sitten odotettavissa yllättävää heviletiin kasvua vaiko pelkästää ylimääräistä kutinaa ;)

Oppaamme ankeasta osaamisesta huolimatta retkemme eteni ja siirryimme Bangkokin kiinalaiskortteleihin, jossa oli aivan omanlaisensa ilmapiiri. Siis kirjaimellisesti. Kun kävelimme tungokseen asti täysillä kauppakujilla, niin kaikenlaisten kuviteltavissa olevien ja vähän oudompienkin ruoka-aineiden tuoksut sekoittuivat sulassa sovussa miljoonakaupungin viemäreistä tulevan varsin käsinkosketeltavan löyhkän kanssa, muodostaen sellaisen tuoksujen maton, että sen päällä olisi melkein voinut kävellä. Tai olisi, jos vatsa vaan sen olisi sallinut. Nyt piti ottaa muutaman askeleen siirtymisiä ilman, että tarkemmin analysoi sisäänsä hengittämää ilmaa. Mutta erikoinen kokemus sinänsä ja ennekokematon sellainen. Ja oppaamme muuten teki tuolla omia hankintojaan ostellen mm. lottolappuja ja pieniä tulijaisia äidilleen. Välillä hän tosin muisti olevansa töissä ja yritti esitellä ympäristöäkin, mutta tieto välittyi heikoin tuloksin surkean englanninkielen takia. Oheiselta videolta saa varmaan pienen käsityksen siitä hälystä, mopojen pärinästä ja puheensorinasta, mikä tuolla kiinalaisten kauppakujilla tuli vastaamme.

Kiinalaiskorttelien läpi käveltyämme siirryimme laivaan ja lähdimme kulkemaan läpi Bangkokia halkovaa jokea. Joella kulkivat jonkinlaisessa sovussa valtavat hinaajien vetämät proomut, monekirjavat jokilaivat ja turisteja kuljettavat alukset. Muutaman kilometrin aika saastaisen näköisessä virrassa seilattuamme rantauduimme erääseen ravintolaan, jossa nautimme lounaan. Jälleen oppaamme häipyi jonnekin syönnin ajaksi, tuli sovitulle kohtaamispaikalle vartin myöhässä ja käyttäytyi vielä siten, kuin me turistit olisimme olleet jossain hukassa... täysin ennennäkemätön opas-muori! Tuossa vaiheessa päätimme, että retken myyneelle Ralf Hofmanille täytyy antaa terävää palautetta tuosta kärttyisestä ämmästä, ettei tuo enää seuraavien turistien kokemuksia pääse yrittämään pilata.

Lounaan jälkeen siirryimme autokyydillä jälleen uudelle temppelialueelle Grand Palaceen. Kyseinen laaja alue on eräs tärkeimmistä Bangkokin temppelialueista eli Thaimaan kuninkaallinen temppelialue. Kullalla, jalokivillä ja muilla näyttävillä materiaaleilla koristellut itämaiset temppelit kilpailevat tuolla alueella keskenään näyttävyydestä ja juuri tuolla pidettiin esimerkiksi kuninkaan viimeviikkoisten syntymäpäivien juhlatilaisuuksia. Aika komean näköisiä rakennuksia, joita olisi kyllä katsellut pidempäänkin, jos opastus vaan olisi pelannut.

Oppaastamme nimittäin alkoi Grand Palace alueella paljastua lisää mielenkiintoisia ominaisuuksia: thaimaalaiseksi nainen tuntui olevan harvinaisen töykeä ja huumorintajuton. Jos joku ryhmästämme erehtyi zoomaamaan kameralla oppaan puhuessa, uhkasi tämä sulkea suunsa lopullisesti ja suuttuakin hän osasi oikein näyttävästi epätyypilliseen thaimaalaiseen tapaan. Kasvojen menettämisen näkyvästi suuttumalla pitäisi olla pahinta, mitä thaimaalaisen käytöksessä menee pieleen, mutta tämä "täti Moonika" kyllä osasi mököttää ja karjua ihan kotisuomalaisen kapiaisen tyyliin.

Lisäksi oppaan antamat epäselvät ohjeet hajottivat joukkomme hortoilemaan pitkin laajoja temppelialueita, josta jollain ihmeen kaupalla onnistuimme kaikki kuitenkin löytämään takaisin kuljettajamme luo. Jaanan kanssa esimerkiksi sujuttauduimme sujuvasti toisten eurooppalaisten matkailijaryhmien joukkoon temppelialueella, jotta pääsimme kuulemaan opastusta ja yllätykseksemme jopa ymmärrettävällä englannin kielellä. Missä lie oma oppaamme tuolloinkin hortoillut? Jo tuossa vaiheessa koko ryhmämme oli sitä mieltä, että oppaamme oli aivan täysin väärällä alalla. Minkä simputtajan Thaimaan armeija hänessä menettääkään!

Kävimme iltapäivällä pakollisen pysähdyksen jossain jalokiviliikkeessä, jossa meille yritettiin kaupata kaikenlaista turistitauhkaa timanteista hierontaöljyihin. Jotain pientä ostettiin pukinkontiin, mutta mielessäni oli vielä yrittää löytää jostain edullinen kamerakauppa, josta voisin katsella sopivaa uutta hybridikameraa, jolla sujuisi sekä video- että valokuvaus kohtuullisen laadukkaasti. Sen verran saimmekin yllätykseksemme apua oppaaltamme, että hän neuvoi meidät Pantiep Plazalle, jossa kävimme hortoilemassa noin tunnin tuloksetta.

Tuo IT-Citynä myös tunnettu suunnaton kauppapaikka oli ainakin kuusikerroksinen hehtaarihalli, jossa oli satoja tietokone-, kamera-, musiikki- ja ym. liikkeitä. Siis oikea nörtin paratiisi. Vaikka olin etukäteen katsellut mallit ja hinnat internetistä, niin vanhoja malleja tuntui olevan vain myynnissä ja eikä edes niin edulliseen hintaan, kuin esimerkiksi parhaimmillaan Saksassa. Eli kamera jäi hankkimatta koska netin mainoksiin ei taaskaan voinut luottaa.

Rankan temppeleissä ja kaupungilla laukkaamisen jälkeen kirjauduimme sisään Manohra-hotelliin, joka sijaitsi jossain Bangkokia halkovien moottoriteiden alla kulkevilla kaduilla. Ihan kohtuullinen luukku, ei tosin luksusta, mutta ei torakoitakaan. Suihkuun mennessämme huomasimme, että hanasta tulevassa vedessä oli ihan kinteää töhnää mukana, joten ei ihan parasta A-luokkaa bakteeripitoisuudeltaan, kuitenkin taattua "Nokia"-laatua! Muutaman oluen jälkeen uni tuli houkuttelematta ja ajatukset siirtyivät jo torstaihin ja matkaan kohti Kwai-jokea.

Few words in english: Our wednesday was a full of action. First two hour ride to Bangkok. 15 million people and 2 million cars. Smog! People wearing facemasks because of pollution. You may get it?

We walked more than 10 kilometers during the day. The smell in the air on the markets of Chinatown was interesting! You could almost touch it. And all those different kind of statues of buddha: sitting, smiling, sleeping, standing... all variations. Huge statues some even made out of solid gold.

The temples in the Grand Palace area were extremely beautifull. Decorated with cold and jewellery they were perfect examples of the way thaipeople respect for their gods. Even if they are poor they are willing to sacrifice some valuables to them.

We received the blessing from the monk, so hopefully we don't have to suffer anymore from the military style guidance on our holiday. Unfortenately our tourguide on wednesday was a rare example of thaipeople. She was shouting to us, leaving us just by ourselves in the the atractions and behaiving badly in a various ways. But we managed to go through the day with the happy faces. She was the one who lost her face. So just an minor annoyance with her.

All in all another nice experience. Polluted city with so many things to see. We just saw a tiny little bit of piece of Bangkok. Some of it was delicious and some not. But worth of it definately!