Tavoite: Siirtyä Siam Reapiin Kambodzaan.
Lopputulos: Perillä väsyneinä ja hämmentyneinä.
Lomamittarin lukema: 100%. Ulkona 29, sisällä 23.

Voi luoja, minne sitä ihminen itsensä änkää! Tätä Siam Reapissa kirjoittaessa on jo onneksi tunnelmat hiukan tasoittuneet, mutta kyllä sitä taas on kokemusten kultaiseen arkkuun saatu roppakaupalla uusia asioita.

Aamuinen startti seitsemän aikaan kohti Kambodzaa sujui loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Pikainen aamiainen kankkusen kaatajaisiksi ja sitten hypättiin taksiin, jolla alettiin painattamaan kohti rajaa, jonne Pattayalta oli noin 260 kilometriä. Aluksi mentiin mukavasti aamuisella moottoritiellä Bangkokin suuntaan, mutta pian tie erkani sisämaahan päin. Matka taittui nopeasti ilmastoidussa taksissa, jossa kuskin, Jaanan ja itseni lisäksi ei ollut muita matkailaisia, kuin Tatjana Moskovasta. Reilun kolmen tunnin ajorupeaman jälkeen olimme perillä Thaimaan ja Kambodzan rajalla, joka vaikutti olevan julman kokoinen markkinapaikka, jossa myytiin kaikkea mahdollista sioista sukkahousuihin. Täyttä rihkamaa siis suurin osa, taattua turistitauhkaa, mutta puolta halvemmalla, kuin Pattayalta tai Bangkokista, näin meille ainakin kerrottiin.

Taksikuski luovutti meidät Kambodzalaiselle rajakuriirille, jonka tehtävänä oli kuljettaa meidät läpi rajamuodollisuuksista. Viimeistään rajan kohdalla alkoi vatsanpohjassa vahvistua tunne, että nyt oltiin menossa aivan eri maailmaan, kuin mihin oltiin missään aiemmin totuttu. Köyhyys ja rikkaus, demonit ja jumalat ottivat meidät käsikädessä vastaan rajalla, jonka toisella puolella ensimmäisenä tuli vastaan kerjääviä, rampoja, rääsyläisiä ja äärimmäistä köyhyyttä, mutta myös julmetun kokoinen Casino, jossa rikas ei kambodzalainen voisi hetkessä tuhlata pikkuisen omaisuuden. Joku voisi sanoa tuota maahan saapumista ristiriitaiseksi kokemukseksi? Sitä se olikin!

Thaimaasta ulospääsy sujui nopeasti, mutta kun Kambodzan päässä juutuimme yli 30 asteen helteessä pitkän jonon päähän odottamaan passien leimausta, niin suunnattomaksi helpotukseksemme tämän korruptoituneen maan vielä korruptoituneemmat maahantuloviranomaiset huomasivat otsillamme kirvelevät hikipisaramme. Pieni vinkkaus sivummalle ja tarjous 6 euron hintaisesta VIP-passintarkastuksesta meni kiljuen läpi seurueessamme. Omatuntoa ei kipristellyt ollenkaan, kun moisella pikkusummalla saatoimme ohittaa tunnin-parin jonotuksen pätsimäisessä odotussalissa. Tatjana taisi muutenkin olla jo tottunut moisiin voitelurahoihin omassa maassaan?

Eräs silmiinpistävä piirre rajan yli tultaessa oli myös seikka, että Kambodzan puolella suurimmalla osalla ihmisiä oli kasvoillaan jonkin sortin maski, huivi tai jokin muu hengityssuojain. Kysyinkin rajakuriirilta syytä moiseen, mutta kun ehdotin lintuinfluenssaa syyksi, hän vain hymyili tietäväisen näköisenä. Vastausta ei siis herunut, mutta heti kohta liikkeelle lähdettyämme asia kyllä kirkastui meillekin.

Kysyin kuskiltamme ajoaikaa ja - matkaa rajalta Siam Reapiin ja yhtäkkia laskettuna kolme tuntia 160 kilometrin kulkemiseen kuulosti yllättävän pitkältä ajalta. Mutta kun lähdimme liikkeelle, niin ensimmäiset sata metriä jo paljastivat totuuden: ei asfalttia, vain pölyävä karmean monttuinen ajoura, jossa mopot, moottoripyörät, kuorma-autot, rekat, lehmät, aasit, polkupyörät, muulivankkurit ja me koitimme kulkea jonkilaista vauhtia eteenpäin toisiamme tappamatta. Töötti soi, kulkuneuvoa meni vasemmalta ja oikealta ohi, mutta ihmeen kaupalla matkakin eteni noin 50 kilometrin tuntivauhtia. Oli siinä Toyota Camryn jouset kovilla, kun ns. tiessä oli sateen jäljiltä 30-40 cm:n palteita, monttuja ja uria. Jos suomalaiset kuvittelevat olevansa rallikansaa, niin täytyy nostaa hattua kuskillemme, sen verran taidokkaasti hän noista kaikista hidasteista selvisi. Suomalainen pottupelto on täkäläisen tien rinnalla tasainen kuin lentokenttä!

Maisema ympärillämme muuttui pian riisipelloiksi, jossa siellä täällä näkyi naisia sadonkorjuussa sulassa sovussa vesipuhveleitten kanssa. Nyt ymmäsimme hengityssuojainten tarpeellisuuden: sillä hetkellä Kambodza vaikutti olevan vain yksi suunnaton riisinviljelyyn tarkoitettu mutalammikko, jota halkoi universumin pölyävin tie! Pysähdyimme välillä tankkaamaan kaasua autoon, siis tosiaan kaasua, eikä bensaa, jota tienvarren rähjäisissä katoksissa myös siellä täällä myytiin pepsi- ja coca cola-pulloissa. Pää hakkasi suuremmissa montuissa kattoon, niskat kipeytyivät jatkuvasta jojoamisesta ja takamus turtui tunnottomaksi pienemmissä ja isommissa tärinöissä. Mutta Siam Reap tuli jouset paukkuen edessämme vastaan.

Iltapäivän lopuksi ja hiekan jo naristessa suissamme saavuimme vihdoinkin perille ja pääsimme kirjautumaan varaamaamme Lucky Angkor -hotelliin. Nälissämme maltoimme tuskin käydä pikaisesti suihkussa matkan pölyt pois huuhtaisemassa, ennen kuin suuntasimme Tuk-tukilla ruokailemaan. Hotellin respan avuliaat nuoret miehet neuvoivat meille perinteistä Khmer-ruokaa tarjovan ravintolan, jossa kuski meitä kätevästi lähti käyttämään. Ja mukava kokemus siitä tulikin: vaikka thaimaalainen ruoka on parhaimmillaan tosi herkullista, niin ei tämä kambodzalainen eväs kalpene yhtään sen rinnalla. Ei ehkä yhtä tulista, mutta maukasta yhtäkaikki - hiukan eri mausteilla ja mauilla.

Ruokaa maksaessamme vahvistui kokemus siitä, että Kambodza on monirahajärjestelmäinen maa. Itseasiassa täällä on käytössä vähintäänkin 2 x 3 rahajärjestelmä hinnoissa. Maan oman realin lisäksi kaupat ja ravintolan hyväksyvät sekä dollarit että Thaimaan Bathit, ja jossakin jopa eurot. Siihen kun vielä lisää sen, että turistelta otetaan palveluista ja tavaroista eri hinta kuin paikallisilta, niin aletaan olla melkoisen sekaisin. Kaupoissa hinnat on merkitty dollareina, mutta kokemuksemme mukaan kaikista edullisinta oli maksaa batheilla. Omaan rahaansa kambodzalaiset eivät näytä uskovan ja luottavan ollenkaan, vaan sillä maksaessa kaikki on järkyttävän paljon kalliimpaa.

Ruoan jälkeen olimme jo valmiita palaamaan hotellille iltauinnille ja nukkumaan. Tosin itseäni kiinnosti vielä käydä kokeilemassa paikallisten nettiyhteyksien tasoa, joten nappasin vielä Tuk-tukin ja kävin pikaisesti päivittämässä hiukkasen tätä päiväkirjaa. Kumman ristiriitainen maa, pääosin Kambodza elää vielä menneillä vuosikymmenillä, mutta nettiyhteydetkin jo toimivat kohtalaisesti ja myös kännykät ovat näköjään kovaa vauhtia yleistymässä varakkaampien kansanosien keskuudessa täälläkin. Paremmat nettiyhteydet täältä yllättäen siis löytyy, kuin koti-Suomesta Jokijärveltä!

Few words in english: We are now back from Siam Reap, Cambodia. Shortly said: our trip was a big cultural shock! On friday we really went back in time when we went there. Just a few hundred kilometers and totally different world.

When we crossed the border from Thailand to the bordercity of Poi Pet, we immediately noticed that Cambodia is a land where you can smoothen things with money. There were long lines of passport-control just front of us, but the officer came and asked us, if we would be interested of buying a VIP-passport controll with 6 euros per person. In that heat we accepted the offer and also that way avoided the two hour standing in a line. Corruption - something we finns do not face in our country.

The road from Poi Pet to Siam Reap on the Cambodian side of the border was terrific. We've never seen such a bad road. To be precise, to call it a road is a overstatement!

And the dust from the road. We felt sorry for the people in the Cambodian villages we passed, as they tried to spray some water on the road to avoid the dust. Also the traffic on the road was scary: trucks, small cars, cows, sheeps, waterbuffalos and us all going on a different directions in a perfect chaos. And our car didn't have any seatbelts! So now we are extremely happy to be alive and well!

After driving 8 hours from Pattaya we were in Siam Reap. Our hotel Lucky Angkor was quite nice, allthough there was building construction going on just behind the hotel. The owner of the Lucky Angkor is now building a bigger and better hotel close to the older one. Apparently tourism is starting to be a good business there.

It was a rough day to get there so after a nice traditional Khmer-dinner we drove back to the hotel and went to bed. Saturday will be our main tourday: the angient temples of Angkor. On the attached video below you can see little bits and pieces of our first day in Cambodia. But allready now we now: it was worth of it!