Tavoite: Nähdä Angkor ja nauttia.
Lopputulos: Upea päivä historian havinassa.
Lomamittarin lukema: 110%. Ulkona 33, sisällä 26.

Lauantaiaamu aukeni meille kirkkaan aurinkoisena Siam Reapin elämää sykkivässä keskustassa. Yö tosin ei ollut aivan rauhallisin mahdollinen, sillä heräilimme molemmat karmealta kuulostaviin valittaviin huutoihin tämän tästä. Tuskaiset huudot ja ulinat tulivat luultavasti lähitalojen perheiden vahtikoirien välisistä reviiritappeluista, näin ainakin annoimme itsellemme uskotella. Lisäksi jonkinlainen epämiellyttävän kuuloinen vikinä tuntui kuuluvan välillä jostain pimeän hotellihuoneemme sisältä. Pelottelin Jaanaa kissankoisen jyrsijäeläimen mahdollisella sängyn alla ololla, mutta todellisuudessa se taisi olla vaan ikkunalaudallamme asteleva tropiikin lintu. Hyviä unia, rakkaani! :)

Kovasti innokkaina säntäsimme aikaiselle aamiaiselle, jotta olisimme ennen kello kahdeksaa valmiina lähtöön kohti Angkorin temppelialueita. Varsin asiallisesti oli matkan myynyt Ralf Hofmann hommat järjestänyt, sillä Jaanaa ja itseäni noutamaan tuli tila-autolla kaksi kaveria, kuski ja englanninkielinen opas, jotka olivat varattu pelkästään meitä varten koko päiväksi.

Aluksi englanninkielisen oppaamme ymmärtäminen tuotti koviakin vaikeuksia. Vaikka kaveri oli opiskellut Phnom Penhin yliopistossa kovastikin kieliä, niin reilut puolet hänen jutuistaan kyllä jäi erikoisen ääntämyksen takia ymmärtämättä. Mutta kun otimme perinteiseen suomalaiseen tyyliin eleet ja ilmeet mukaan kommunikaatioon, niin juttu alkoi kummasti luistaa.

Mutta sitten asiaan: parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Siam Reapin keskustasta sijaitsee Kambodzan tärkein turistikohde Angkor. Noin kaksi miljoona turistia tutustuu nykyään alueeseen vuosittain. Tänne tulevat matkailijat ovat kuitenkin pääasiassa lähtöisin Aasian maista, kuten Japanista, Kiinasta, Koreasta, Thaimaasta tai Vietnamista. Jonkin verran toki nykyään seassa näkyy jo europpalaisiakin matkaajia, mutta esimerkiksi suomalaisiin emme yhtä pariskuntaa lukuunottamatta törmänneet koko Kambodzan matkan aikana. Hekin tulivat hämmentyneinä luoksemme, että oli ihan pakko tulla kuuntelemaan, että puhuuko nuo tosissaan suomea...? ;)

Aloitimme kierroksen Angkor Thomista, jossa tuon ikivanhan temppelialueen mittakaavat alkoivat paljastua meille. Angkorin temppelialue sijaitsee Helsingin kokoisella alueella keskellä viidakkoa, jonne sen muinainen Khmer-kansa rakensi 800-1100 lukujen välillä. Sotien ja hävityksen seurauksena temppelit kuitenkin hylättiin viidakkoon vuosisadoiksi, josta ne sitten löydettiin uudestaan 1800-luvun puolivälissä ranskalaisten toimesta.

Historiallisena ja uskonnollisena nähtävyytenä Angkorin alue on kuulemma täysin verrattavissa Egyptin pyramideihin tai Inkojen temppeleihin etelä-Amerikassa, mutta näitä tuntemattomampana on turhaankin jäänyt hiukan niiden varjoon. Turhaa tosiaan, sillä nyt kun tuolla on käynyt, niin voi todeta paikan olevan vaikuttavuudessaan ainutlaatuisen. Joku voisi sanoa, että samoja vanhoja tylsiä kivikasoja, mutta kun nuo osittain viidakkoon hautautuneet temppelit on vierestä ja sisältä kokenut, niin ei voi kun ihmetellä sen aikaisten ihmisten taitoa, vaivannäköä ja omistautumista omalle kulttuurilleen ja uskonnolleen.

Angkor Thomin lisäksi kävimme ihailemassa kymmenien metrien korkuisia suunnattomia Bayon-kuvia. Nämä korkeuksiin nousevat ilmeikkäät Buddhan päänmuotoiset tornit muodostivat upean näkymän taustalla alkaavan sademetsän kanssa. Siellä täällä näimme myös oransseihin kaapuihin pukeutuneita munkkeja, jotka olivat ilmeisesti jonkinlaisilla pyhiinvaellusmatkoilla noilla muinaismuistoilla.

Eräänä leffaihmisiä ehkä kiinnostavana pikanttina pikku yksityiskohtana kävimme myös ns. viidakkotemppelissä, mikä tunnetaan nykyään myös Angelina Jolien tähdittämän Tomb Rider-leffan kuvauspaikkana. Aika uskomaton paikka, missä kymmeniä metrejä ympärysmitaltaan olevat puut tunkeutuivat muinaisten temppelien kiveysten läpi hakeutuen kohti taivasta. Kuten kuvasta näkyy etsiskelin Angelinaa, mutta hän ei varsin "juurevasta" lähestymistyylistäni huolimatta vastannut kutsuuni. Pahuksen Pratt Pitt!

Pidimme lyhyen lounastauon, jonka jälkeen kierroksemme jatkui Angkor Watiin. Suurimpana kaikista, Angkor Wat eli muinainen kuninkaan temppeli oli kooltaan suunnaton ja vaikuttava. Yli kilometrin pituisena sen mahduttaminen normaaliin valokuvaan olisi ollut mahdotonta ilman helikopteria, mutta onneksi panoraamatkin on keksitty. Angkor Watin kolme päätornia ovat muuten myös Kambodzan lipussa, joten paikalla on muutenkin tärkeätä symbolista arvoa täkäläisille. Ikivanhoja kivikaiverruksia ja patsaita esitellessään oppaamme innostui kertomaan tarinoita muinaisista Hindu- ja Buddhalegendoista ja meidän oli melkein rauhoiteltava kaveria, ettei hän olisi aivan vaipunut Shivan ja Visnun valtoihin. :)

Angkor Watissa näimme myös kuinka viidakon villit apinat tulivat raunioille aivan ihmisten läheisyyteen. Eräs turhan innokas brittityttö yritti ottaa kuvaa apinasta ja joutui lähtemään kiljuen pakoon, kun karvainen esi-isämme päätti, että tytön zoom-objektiivi oli tullut liian tungettelevalle etäisyydelle. Oppaamme varoittikin, että muutamalta turistilta oli lähtenyt kamerat apinoiden mukaan viidakkoon, kun he eivät olleet pitäneet tarpeeksi tarkkaa huolta tavaroistaan.

Muinaisten temppelien läpikävelystä uupuneina olimme iltapäivällä jo miltei valmiita päiväunille. Lukuisten portaiden ylös-alas kävely ja helteessä rahjustaminen kävi tehokkaasta urheilusuorituksesta, mutta jaksoimme vielä innostua oppaamme ehdotuksesta lähteä Siam Reapin läheiselle Suurelle järvelle kelluviin kyliin tutustumaan. Kambodzaa halkova Suuri järvi on liki kolmesataa kilometriä halkaisijaltaan ja sen vastakkaiselta rannalta löytyy esimerkiksi maan pääkaupunki Phnom Penh.

Suurelle järvelle saavuttaessa ajoimme taas läpi Kambodzalaisen arkitodellisuuden. Rähjäisissä risumajoissa asustivat rutiköyhät perheet, joiden lapset viipottivat paljain persauksin lian, jätteiden, mudan sekä pölyn keskellä. Täällä ei katseltu kaapelitelevisiota, eikä pesukoneet pyörineet. Surkeiden asumusten sisältä näkyi riippukeinuja ja muutama kuhmuinen kattila. Siinä kaikki, nuku ja syö, jos jotain keitettävää sattuu olemaan!

Koiranpennut, kanat ja joillakin varakkaimmilla jopa vuohet jakoivat ahtaat asuintilat ties kuinka monen ihmisen kanssa. Hygieniataso noissa hökkeleissä näytti sellaiselta, että jo hengittäminen tuossa ympäristössä saattaisi olla vakava terveysuhka länsimaiseen bakteerikantaan tottuneelle. Auton ikkunaa hiukan raottaessa tulvi nenään sellaiset aromit, että heikompivatsaisella alkoi jo pötsi heittämään volttia.

Onneksi pääsimme perillä omaan pikku paattiin, jolla suunnistimme heti ulos järvelle. Samanlainen vaatimaton yksinkertainen elämäntyyli jatkui tuolla järvelläkin. Kelluvassa kylässä tosin lauttojen päällä. Siinä vedessä rähjäisen lauttansa edessä nuo ihmiset peseytyivät, siitä he joivat ja siihen he myös tekivät tarpeensa. Jäisi minulta uimatta noissa vesissä juomisesta puhumattakaan! Noin tunnin veneretken päätteeksi oppaamme palautti meidät hotellille hetken lepotauolle.

Illan päätteksi oppaamme veivät meidät illalliselle showravintolaan, jossa meille esitettiin perinteistä kambodzalaista kansantanssia. Aika väsyneinä emme ihmeemmin enää jaksaneet innostua käsien ja jalkojen heilutteluista, vaan nopean ruokailun jälkeen kaipasimme jo untenmaille.

Jaanan jo asettuessa yöpuille kävin vielä Tuk-tukilla muutaman kilometrin päässä internet-kahvilassa kokeilemassa päiväkirjan päivittämistä. Vikaa oli tällä kertaa kotimaan päässä, joten aikaa tuhraantui turhaan yritykseen. Kyytiä takaisin odotellessa innostuin soittelemaan kitaraa nettipuljun edessä istuskelleen kaverin kanssa. Pyysin miehen soitinta syliini ja rämpyttelin hepulle Stevie Ray Vaughanin "Mary had a little lambin" miekkosen alkeellisella soittopelillä. Musiikki on tosiaan ihmisiä yhdistävä asia. Vaikka tämä nuori mies ei montaakaan sanaa englantia taitanut, niin innokkaasti hän kyseli käyttämiäni sointuja ja kuvioita. Parin bluesin jälkeen olimme jo paikallisen pelimannin kanssa ylimpiä ystäviä, joten varokaa jatkossa: pienen treenin jälkeen Kambodzasta saattaa kajahtaa kiihkeä blues!

Harvahampainen ja eläkeikäinen Tuk-tuk kuski luuli ilmeisesti, että olen reissussa yksin, sillä hotellille palattuamme hän veti minut hieman syrjään ja alkoi ehdottelemaan nuorten naisten hierontapalveluita läheisellä sivukujalla. En jaksanut kuunnella ukon höpinöitä kovinkaan pitkälle, sillä ehdotukset alkoivat selvästi viitata pedofilian suuntaan, kun ukko käsillään näytti hierojien kooksi lähinnä noin metrin mittaa. Sain ukon kuitenkin ymmärtämään, että olen reissussa vaimoni kanssa ja että moiset touhut eivät minua kiinnosta. Hölmösti hörötellen harvahammas poistui paikalta pikkutyttöjään muille kauppaamaan, Wife - massage! He, he!

Että sellainen oli päivä Siam Reapissa, Kambodzassa. Paljon uusi kokemuksia, satoja valokuvia ja paljon muisteltavaa kotimaan kylmiin iltoihin. Laitan vielä videotakin tältä päivältä, kunhan muulta lomailulta ehdin. Hyvää yötä!

Few words in english: As you can see from the attached pics, our Angkor-day was a great success. A fantastic place, where you just had to admire the skills and devotion of the angient culture of Khmers.

We visited all the most important temples of the Angkor during our tour on saturday. For us it was very exiting to see the huge tropical trees growing straight out of the angient ruins. Those trees were more than 60 meters high and also more than 10 meters wide. No wonder they did the Hollywood film "Tomb Rider" in these scenes.

We also received a short but intensive lecture of the old stories and legends of buddhism and hinduism. Our english-speaking guide told us many interesting stories relating all those different statues and stonecarvings.

After the temple-tour we drove to the Big lake of Cambodia to see the floating village. These people live their lives in their floating drafts and spend a very simple life mostly over the water. They wash themselves on it, they drink it, they boil their food on it and they also pee on it (and drop some other heavier stuff too). How on earth they can survive?

In the evening we went to see the local dancers performing traditinal Khmer-dancing. Long, rough but also enjoyable day gave us so many new experiences. This is the type of holiday we like!

PS. To see the attached video below, you need the Quicktime-software. You can download and install it from here.