Tavoite: Siirtyä henkisesti ja ruumiillisesti terveenä Helsingistä Isla de Margaritalle.
Lopputulos: Onnistunut; köllötellään hotellissa vatsat täynnä ja sisäiset kellot sekaisin.
Lomamittarin lukema: Lomafiilis 87 % ja nousussa. Ulkona 35, huoneessa 19.

Hola! Aamuaikaisella ja umpiunisina vihdoinkin starttailtiin Helsinki-Vantaalta kohti Porlamaria ja Venezuelaa. Kone pääsi lähtemään kutakuinkin ajoissa, reilun tunnin hujauksen jälkeen oltiin jo Kööpenhaminassa, josta noin 130 Suomesta kyytiin nousseen seuraksi täytettiin kone yhteispohjoismaiseksi (yhteensä 315 matkustajaa + miehistö) kielten sekamelskaksi. Tanskan, ruotsin ja suomen mongerrukset sulautuivat mukavasti taustameluksi, jonka tahtiin tuli maisteltua muutama terävä ja samalla lomamittari otti oikean suunnnan ylöspäin. Leppoisat 9,5 tuntia Atlannin halki Porlamariin. Lentokoneen pääruoka tosin oli harvinaisen kammottavan makuista, haudutettuja vihanneksia ja muutama lihapala - on makuasia toki, mutta ei yllätys.

Lennon aikana ehdimme vertailla myös eri hintaluokkien penkkien ominaisuuksia. Koeistumalla selvisi sekin, että ns. Premium-paikat ovat luonnollisesti sekä leveimpiä että isoimmalla polvitilalla, mutta useimmille oli yllätys, että tietyillä lisämaksullisilla paikoilla ei isompiahterisilla ole kovin kaksisia oltavia. Vaikka polvitilaa on lähes premiumin verran, niin takapuolelle on kohtuullisen kapea tila kiinteiden käsinojien takia, jopa kapeampi, kuin normaalihintaisissa paikoissa. Itse keskivertoa pidempänä tosin olin tyytyväinen extra-jalkatilaan, mutta jos takapuoli olisi ollut tuumankin leveämpi, niin 90 euron lisämaksun maksaminen olisi harmittanut.

Lento sujui muutenkin leppoisasti. Boeing 767 on laajarunkoinen kaksikäytäväinen kone, joten ruokatarjoilut ja vessatrafiikki sujuivat pienempiä koneita vaivattomammin ja nopeammin. Liekö tuuletkin olleet myötä, koska saavuimme Porlamariin miltei puoli tuntia etuajassa. Aikaedun tosin söi se, että laskeuduttuamme jouduimme istumaan tovin koneessa odottamassa, että portaat saataisiin koneen luo ihmisten poistumista varten. Tullissa kului myös yllättävästi aikaa. Matkatavarat syynättiin tai läpivalaistiin useampaan kertaan. Tulipa koettua ensimmäistä kertaa sekin, että tullimies penkoi jopa lompakonkin rahoja laskien, pimeää rahaako lie hakenut? :)

Kentältä noin tunnin ajomatka ja oltiin juuri ennen pimeää hotelli Portofinossa. Matkan aikana saimme ensi tuntumaa täkäläiseen siisteyskäsitykseen. Taulumainen näkymä vuoristoisen jylhän kauniiseen maisemaan sai vähän säröjä, kun lähes jokapuolella tienvarret oli kylvetty täyteen roskia ja jätettä. Pieni vinkki: Hugo Chavez voisi työllistää kansaansa jätehuollossa. Nyt työikäiset miehet istuskelivat tienvarsilla joutilaina ja puolialastomina ilmeisesti vain lisää roskia synnyttäen, rommin juontiinko lienevät energiansa kuluttaneet? Toisaalta yllättävän moni ajellessamme näkemämme nainen näytti olevan tukevasti raskaana, joten jotakin hommia pojatkin lienevät iltapuhteiksi keksineet ;)

Ensivaikutelma hotelli Portofinosta oli positiivinen. Roskaisten tienvarsien jälkeen oli miellyttävää saapua isolle hyvinhoidetulle hotellialueelle. Portofinohan muodostuu useista (n. 10 kpl) erilaisista rakennuksista, joiden välissä on uima-allas- ja viheralueita ja kivillä katettuja kävelyteitä. Itse saimme tilavan tuntuisen hotellihuoneen kaksikerroksisista Portobello-rakennuksista. Huone on aivan asiallinen, ei luksusta, mutta parempi kuin pelkäsimme ja vähintään Thaimaalaista kolmen tähden tasoa vastaava. Ilmastointikin pelaa (kannattaa ottaa jotkut kärkipihdit mukaan jos lämpötilaa haluaa säätää, itse sain homman hoidettua linkkarin saksilla).

Myös kotimainen kännykkäliittymä toimii yllätykseksi, ainakin omalla DNA-liittymälläni sain yhteyden kotimaahan ensiyrittämällä, hinta tosin saattaa olla suolainen. Täytyy kysellä oppailta muiden operaattorien toimivuudesta, kunhan ehtii. Jos asia kiinnostaa, niin Digitel on paikallinen operaattori, joten jos omalla operaattorilla on Digitelin kanssa roaming-sopimus, niin homman pitäisi toimia?

Illalla olikin sitten aika naatti olo. Samoilla silmillä ylhäällä liki vuorokausi, kun en Jaanan tavoin osannut koneessakaan nukkua (no, myönnetään! Parit Karibian tunnelmiin sopivat CubaLibret tekivät levottomaksi...). Pikaisesti käytiin syömässä seisovasta pöydästä, joka vaikutti varsin asialliselta ja monipuoliselta ensi silmäykseltä (ruoista lisää myöhemmin).

Kaiken kukkuraksi huomasin ennen nukkumaan menoa, että hotellin aulassa on ilmainen ja jopa kohtuullisen nopea langaton nettiyhteys, jolla toivottavasti jatkossakin matkapäiväkirjan pito onnistuu kivuttomasti ja kustannuksitta. Mutta nyt: Buenas Noches. Venezuela vaipuu uneen.

Tavoite: Tutustua hotelliin ja sen palveluihin, varata retkiä ja ottaa rennosti.
Lopputulos: Tärkein reissu (Delta-Canaima) varattu, disco on meidän ja baila, baila!
Lomamittarin lukema: Lomafiilis 96 %, ulkona 35, sisällä 23

Buenos dias - Uusi, upea aamu! Laitoin eilisen kohdalle muutamia kuvia lisää. Maisema Portofinon viereiseltä kukkulalta on mm. aika upea (kts. panoraama eilisen kuvista). Mutta nyt uimaan, nappaamaan muutama olut, nauttimaan hehkuvasta Karibian auringosta ja tinkaamaan retkiä. Tämä tuntuu lomalta!

Ja sitten asiaan: päivä kului nautinnollisesti allasalueella völlystellen. Pienen häiriön tosin aiheutti aamun Finnmatkojen tervetulotilaisuus, johon menimme paremmasta tietämättä osallistumaan. Noin tunnin sovitusta kuljetuksen viivästymisen takia myöhästyneenä kuulimme Playa el Aqualla samat automaattisesta opas-nimisestä koneesta suolletut informaatiot, jotka oli jo kertaalleen kuultu kentältä tullessa. Ymmärrän toki, että tervetulotilaisuudesta on monellekin apua, mutta onneksi ajanhukkamme korvattiin nelinkertaisilla alkoholiannoksilla (lähinnä maustettua värillistä vettä ja alkoholin tuoksua). Toisaalta oppaita taas kävi sääliksi, parhaansa he tekivät ja syyttöminä joutuivat aivan asiattoman moitiskelun uhreiksi, kun latinalainen Amerikka näytti oikean luonteensa aikatauluja venyttäessään. Älkää nyt hyvät ihmiset tulko tänne asenteella "kaikki mulle tänne heti". Paljon paremmin sopii asenne: "jos ei nyt, niin ehkä kohta tai sitten kuitenkin lähiaikoina tai joskus". Nyt ollaan kuitenkin Venezuelassa, ei Valkeakoskella!

Kotimaassa ei muuten kannata etukäteen kauheasti valuuttaa vaihtaa. Itse vaihdoin onneksi vain vajaat 60 euroa bolivareiksi, ja huomasin täällä, että siinäkin tuli noin 10 % hävittyä. Portofino-hotellin respaa vastapäätä olevan autovuokraamon kaveri vaihtaa yhden eron 3000 bolivariksi ja Playa el Aquan "virallinen" valuutanvaihtopiste taas antaa vain 2700 bolivaria - laskekaa itse kumpi kannattaa.

Nyt, kun on jo muutaman kerran tullut all inclusivestä sapuskaa nautiskeltua, voi todeta, että Portofinon ruoka on vähintäänkin asiallista. Eri vaihtoehtoja riittää ja vatsa tulee täyteen, jos sitä vain täyttää haluaa. Kalaa, kanaa, riisiä, lihaa, perunaa, juustoa, kinkkua, ym... riittää. Ja Max Cafen pizzat ovat hyviä, jollekin huono puoli voi olla se, että siellä katsetta ei voi kovin pitkäksi aikaa tyhjästä juomalasista pois kääntää, lisää drinksua tulee ennenkuin olet aamenen ehtinyt sanoa.

Retkistä sen verran, että varasimme perjantaiaamuksi kahden päivän retken Canaima/Deltalle. Laskeskelin, että noin 45 euroa/henki tulee säästöä, kun otamme retken suoraan paikalliselta järjestäjältä, kuin Finnmatkoita. Joten tänään on otettava kevyet humalat ja puolivartalopuudutus, muuten ei loma loksahda kohdilleen :) Ennen reissua on kuitenkin otettava aika rennosti, koska edessä on aikainen aamuherätys ja lento manner-Venezuelaan ym.

No... niinhän sitä luulisi! All inclusiven voimalla bailasimme sitten valomerkkiin asti. Siivoojat saavat laskea tyhjät lasit (Jaanan kanssa saimme niitä tyhjennettyä itseämmekin hämmästyttävän määrän). Ja tanssijalkaa alkoi kummasti kutittaa. Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähes tyyppinä "en tanssi koskaan", mutta pakko oli antaa periksi, baila, baila! Tutustuimme samalla ihmisiin ympäri maailmaa, Perusta Tanskan kautta Boliviaan, mukavia tyyppejä kaikki. Mutta on tunnustettava, paremmin noilla latinoilla lantion laakeroinnit on rasvattu, sen verran irtonaisesti heillä keskivartalot tanssin tahtiin liikahtelivat, mutta hyvinä matkijoina mekin siinä perässä nytkähdeltiin :)

Mutta nyt on aika painaa pää tyynyyn. Upean päivän hieno ilta: huomenna aletaan valmistautua viidakkoon lähtöön ja uusiin seikkailuihin. Matkapäiväkirjan päivityksiin tulee luonnollisesti perjantaina noin parin päivän tauko retken takia (nettiyhteydet intiaanikylistä tökkivät valitettavasti), mutta toivottavasti matkalta saatavat kuvat, videot ja kokemukset maksavat vaivan!

Tavoite: Parantaa kankkunen ja kerätä voimia viidakkoon.
Lopputulos: Kankkunen kaadettu pizzan, Polar-oluen ja Pina Coladan avulla.
Lomamittarin lukema: Lomafiilis 97 %, ulkona 34, sisällä 22

Jos tältä kankkuselta vaan pystyy, niin täytyy raahautua aamutuimaan Marcos Ochoan luo maksamaan tuleva viidakkoseikkailu. Marcos Tours on siis retkifirman nimi ja dollareita tuntuvat ensisijaisesti pyytävän maksuvälineiksi ainakin näihin lentokoneella suoritettaviin retkiin. Sain lopulta tingattua koko retken hintaan 335 euroa/nuppi, johon pitäisi sisältyä kaikki (vrt. Finnmatkat: 366 euroa + lentokenttäverot + kansallispuistomaksut). Tällä hetkellä en siis vielä uskalla muille Marcosia suositella, mutta paljon hyvää olen hänen järjestämistä retkistä netistä lukenut ja kovin odotuksin ollaan reissuun lähdössä. Kannattaa muuten huomioida, että täällä paikan päällä ei noita lentokoneretkiä pysty Finnmatkoillekaan maksamaan, kuin ainoastaan luottokortilla ja dollarikurssiin sidottuna, kuulemma heidän kauttaan ei kuitenkaan lisätä samaa n. 10 % provikkaa, jonka esim. kaikki rahanvaihtajat täällä tuntuvat ottavan Visa-kortin kanssa pelatessa?

Taitaa tämä päivä kulua aika lailla eilistä korjatessa. Siihen tällainen "All inclusive" onkin lähes täydellinen ratkaisu: krapulapizzaa on saatavilla aina, kun mieli tekee, korjaussarjaa suoraan hanasta tai rommipullosta niille, jotka siihen uskaltautuvat ja allasjumppaa ym. aktiviteettiä itsensäkiduttajatyypeille. Joten uskoni huomiseen on vahva, elämä voittaa taas, vaikka merenguesta kipeytynyttä lantionseutua vähän kolottaakin.

Laitoin vielä tuohon viereen videon pätkän eilisistä uiskenteluista, kuva kertoo varmaan fiiliksistä enemmän kuin mitkään sanat. Videon nähdäkseen pitää ladata ja asentaa Quicktime -ohjelma, jonka löytää vaikkapa täältä. Laatu on vähän kökkö, mutta kovin raskasta elokuvaa ei näiden yhteyksien takaa pysty tarjoamaan.

Kaikki on nyt valmista huomista varten. Startti on hotellilta klo 6.30 aamulla. Tavarat on jo pakattuna isoihin Minigrip-pusseihin, jotta viidakon hurja kosteus ei etukäteen kastelisi kaikkia vaatteita ja varusteita. Sellainen mukavan pieni jännitysfiilis on kasvamassa: eihän sitä aivan joka päivä ole tiedossa Piraijan kalastusta, sademetsän intiaanikylävierailua tai vesiputouksen alta kävelyä :)

Tälle illalle on vielä vuorossa a la carte-ruokailu. Portofinossa matkan hintaan kuuluu jokapäiväisten buffet-ruokailujen lisäksi yksi "tasokkaampi" ruokailu viikossa. Parin tunnin päästä pitäisi laittaa hieman siistimpää päälle (formal dress-code) ja lähteä testamaan moinen murkinointi. Ruokajuomista huomiona sen verran, että buffetissa olemme ainakin Jaanan kanssa tykänneet tarjolla olevista viineistä. Chileläistä punaviiniä ja italialaista valkkaria on ollut aina riittävästi tarjolla ruoan kanssa ja maultaankin ne on olleet varsin mukavia.

Aamutuimaan Marcosin kanssa kylillä ajellessa huomaisin erään erikoisen piirteen liittyen täkäläiseen presidentin vaaliin. Paikalliset ovat nimittäin laittaneet talojensa seiniin julisteita aina sen mukaan kumpaa ehdokasta sattuvat kannattamaan. Vierekkäisissä taloissa oli joko Chavezin tai hänen kilpailijansa naamat maireasti hymyilemässä ja parempaa tulevaisuutta lupailemassa. Toivottavasti naapurit eivät intoudu vaalipäivänä toisiaan ammuskelemaan. Sen verran tulisieluisia tuntuvat nämä latinot olevan ja esimerkiksi alkoholin myynti lopetetaan täällä muutamaksi päiväksi vaalien ajaksi, jotta vältyttäisiin pahimmilta välikohtauksilta. Onneksi hotellilla kuulemma tarjoilu pelaa sinäkin aikana, muutenhan meillä tulisi sanomista matkanjärjestäjälle.

Mutta nyt on lähdettävä illalliselle ja laitettava aikaisin nukkumaan. Palataan parin päivän päästä asiaan, kunhan ollaan palattu mantereelta takaisin tänne Margaritalle. Sitten on taas luvassa kuvia ja videota retken huipennuksista.