Tavoite: Varata lisää retkiä ja tutustua paremmin Margaritan saareen.
Lopputulos: Kolmen tunnin "pikaripulista" huolimatta lomasta voi taas nauttia.
Lomamittarin lukema: Aamulla 58%, nyt 90%. Ulkona 35, huoneessa 22.

Tukevien ja viidakkoyötä paljon rauhallisempien unien jälkeen suunnittelemamme aamukävely kukkuloiden yli Playa el Aqualle näyttäisi siirtyvän joksikin toiseksi päiväksi. Venezuelan bakteerikanta on nimittäin tainnut saada väliaikaisen voiton suomalaiseen hygieniaan tottuneista vatsoistamme. Heti aamusta Jaana aloitti vessajuoksut ja itse seurasin hetken päästä perässä.

Kalliita ovat pierujen lunnaat. Taisi tuo aamuinen ilmanpäästö olla elämäni arvokkain sillä saralla. Vessaan rynnätässeni tiputin 50 euron Gaultierin partavesipullon rikkinäiseksi lattialle, mutta onneksi ehdin kutakuinkin housuja pahemmin sotkematta pöntölle ;) Täällä taitaa kuitenkin päteä sama viisaus kuin Intiassakin: kuiva pieru Venezuelassa on luksusta!

Tautia emme aio jäädä potemaan sen pidempään. Entisten reissujen viisastamina soitimme heti Finnmatkojen oppaalle, joka tilasi hotellille parin tunnin päähän lääkärin. 99 euroa on käynnistä maksettava, mutta toivottavasti saamme häneltä sellaiset tropit, että "Chavezin salamyhkäinen suolistoloinen" saa äkkilähdöt elimistöstämme. Oppaan mukaan tohtori on kiireinen. Mahatautia kuulosti olevan suomalaisilla vähän siellä täällä. Me makaamme hotelleissa maha kuralla ja tohtori kaahaa hotellien väliä tie kuralla! :) Onneksi vakuutus kattaa moiset lääkärikulut, mutta Thaimaassa tuo asia oli hoidettu fiksummin. Vakuutuskorttia vilauttamalla sai hoidon ja lasku meni suoraan suomalaiselle vakuutusyhtiölle.

Mielessäni on myös herännyt pieni epäilys mahataudin aiheuttajasta. Jostakin syystä alkuviikkoa useammat suomalaiset ovat nyt viikonlopun jälkeen sairastuneet mahaoireisiin. Katselin edellispäivinä, kun viikonlopun täällä viettävät bolivialaisturistimummot käpistelivät tarjolla olevia eväitä paljain käsin. Olivatkohan kaikki muistaneet pestä/desinfioida kädet vessareissun jälkeen? Ja kun niihin ruokiin voisi tarttua ottimillakin? Jaana taas kauhisteli täpötäyden uima-altaan siisteyttä. Lapsen pissasta ja aurinkorasvasta muodostuvassa boolissa saattavat bakteeritkin menestyä? Toisaalta tauti tulee, jos on tullakseen ja eipä sitä monestikaan reissua tropiikkiin voi tehdä ilman pieniä mahavaivoja.

Täytyy olla optimistinen ja toivoa nopeaa kuntoutumista. Ainakin Thaimaassa paikallisen tohtorin tropit vaikuttivat hyvin nopeasti ja olo alkoi koheta muutamassa tunnissa ja seuraavana päivänä kunto oli jo liki normaali. Joten toivossa on hyvä elää, sanoi mahaloinen.

Retkistä ja niiden järjestäjistä olemme tehneet erään hauskan havainnon. Kun keskustelimme muutama päivä sitten ennen viidakkoretkeä Finnmatkojen oppaan kanssa, niin hän varoitteli ja kehotti suhtautumaan erityisellä varauksella esim. Marcosin kaltaisiin retkenjärjestäjiin. Kuitenkin täsmälleen samalla reissulla oli suomalaispariskunta, joka oli varannut kyseisen reissun Finnmatkoilta jo Suomessa. Hui, vaarallista siis! Hiukan halvemmaksi se tuolloin saattaa tullakin, mutta noin toimien täytyy retkipäivä lyödä lukkoon jo kotimaassa. Itse pidämme siitä, että paikanpäällä voi sitten suunnitella aikataulutukset kunnon, voimien ja fiilisten mukaan.

Tohtori Marcelo R. Silva saapui iltapäivällä kolmen ja puolen tunnin kuluttua soitosta lääkärilaukkuineen pelastamaan tilannetta. Kun kysyin häneltä, kuinka monta suomalaista potilasta hän oli tänään hoitanut, niin vastaus oli: many! Hän luetteli hotellit, joissa oli käynyt maanveljiämme lääkitsemässä ja aika kattava luettelo tuo olikin. Siinä taisivat tulla mainituksi melkein kaikki Finnmatkojen ohjelmistossa olevat hotellit.

Seurasi nopea tutkimus, verenpaineet ok, vähän vatsan painelua ja kuuntelua sekä Jaanalle pari piikkiä persauksiin. Molemmat saimme kolmenlaisia tabletteja nieltäväksi (antibiootteja, maitohappoja ja vatsan toiminnan rauhoittajia) ja lupauksen, että jo illalla olo kohenee ja huomenna olemme miltei entisemme, jos vain maltamme noudattaa hänen määräämäänsä ruokavaliota. Eli muutaman päivän ajan ei saisi syödä juuri mitään, raikkaita hedelmiä, riisiä ja kanaa vain. Siispä syökää kanaa, syökää kanaa! :)

Koetin tingata itsellenikin piikkejä, mutta tohtori kieltäytyi tiukasti ja ihmeissään moisesta innosta. Pyysin häntä myös mittaamaan kuumeen, koska oloni tuntui hieman kuumalta. Lämpöä oli 37,5, mutta Venezuelan mittapuun mukaan sitä ei kuulemma lasketa edes kuumeeksi. Normaalilämpöni on kuitenkin kotimaassa n. 36,4, joten siinä kohti olen kyllä Marcelon kanssa eri mieltä.

Nyt sitten odotellaan lääkkeiden vaikutusta ja levähdellään. Onneksi lomaa on vielä vähän reilut puolet edessä, viikon matkalla sairastelu aiheuttaisi jo pahemman luokan ahdistusta.

Kun vatsatkin toivottavasti tokenevat, voisi iltapuhteena alkaa soitella Marcosille ja kysellä Los Roquesin ja Jeeppisafarin hintoja ja aikatauluja. Kyllä tämä täällä olo työteon voittaa vaikka ripulit housussa ;)

Tällä hetkellä on kulunut noin kolme tuntia lääkärin käynnistä ja tilanne on alkanut parantua. Äsken olimme jo uima-altaalla. Oma oloni on jo lähes normaali ja Jaanallakin on kunto kovaa vauhtia kohentumassa. Aika tehokkaita ovat onneksi Marcelon mömmöt - vessassa laukkaaminen loppui kuin seinään ja nestetankkauksen avulla loppu hoitunee kuntoon viimeistään huomiseksi. Sovimme altaalla myös illaksi taksireissun toisen suomalaispariskunnan kanssa Playa el Aqualle retkiä tinkaamaan ja iltaa istumaan. Loma jatkuu ja leveä hymy leviää taas naamalle :)

Taksikyyti illan pimeydessä Aquan rannalle paljasti Margaritan toiset kasvot. Heti muutama sata metriä hotellin ulkopuolella alkoi pimeät kadut, joille ei olisi tullut mieleenkään lähteä yksin toikkaroimaan ja hakemaan lisäjännitystä lomaansa. Tämä ei selvästikään ole lomakohde, jossa voi kävellä missä tahansa mihin aikaan tahansa. Kultakorut kannattaa jättää suosiolla kotiin tai viimeistään täällä hotellin turvasäilöön, niin voi välttyä monelta harmilta. Finnmatkojen oppaiden ensimmäinen kausi eli viime talvi menikin kuulemma aika pitkälle suomalaisturistien ryöstöjen selvittelyssä. Me kun olemme tottuneet siihen, että lompsa takataskuun, vodkapullo naamaan ja kylille hortoilemaan. Ei kannata täällä!

Hiljaiselta ja pimeältä Playa el Aquan rantakadulta löysimme Magic Toursin toimiston, jonka edessä heilui humalaisen näköinen paidaton kaveri. Mies osoittautui Rachid El Soukiksi, jota eräs suomalainen oli minulle kehunut aiemmin päivällä. Rachid oli ehtinyt kumota päivän aikana jo ison määrän rommia, sen verran iloisella tuulella veikkonen vaikutti olevan. Aloitimme kaupanteon retkistä ja hetkeä myöhemmin olimme sopineet lauantaille katamaraaniretken läheiselle Isla Cubaguan saarelle. Tinkasimme myös Los Roquesin hinnan valmiiksi ja sovimme varmistavamme diilin huomisen aikana.

Rachid on selvästi sekä kauppa- että kielimies. Rommipullo kiersi nopeaan tahtiin ringissämme ja kaveri opetteli keskustelun aikana montakymmentä suomenkielen sanaa. "Per lärvi" osoittautui hänen suosikikseen, joten jos joskus kuulette Aquan rannalla tarjottavan retkeä hintaan 40 euroa "per lärvi", niin allekirjoittaneet taitavat olla osasyyllisiä. Mahataudin jälkioireiden takia emme ottaneet tarjotusta rommista paljoakaan, mutta Rachidille näytti maistuvan. Niinpä jätimme hänet hihittelemään humalaansa ja palasimme taksilla takaisin Portofinoon.

Sitten tohtorin ohjeiden mukaisesti riisiä ja vesimelonia iltaruoaksi ja petiin, jotta huomenna oltaisiin taas takaisin täydessä lomailukunnossa ja valmiina uusiin seikkailuihin.

Tavoite: Hotellialueelta ulos "oikeaa" Margaritaa katsomaan.
Lopputulos: Onnistunut. On shoppailtu ja nähty saarta.
Lomamittarin lukema: 95% ja kasvaa. Ulkona 33, huoneessa 23.

Huomenta! Kylläpä nukutti hyvin, kun lääkityksen avustuksella sai vedellä unia rauhassa ilman vessarallia. Yöllä oli satanut muuten vettä ensimmäisen kerran koko loman aikana. Sitä emme tosin vielä silloin huomanneet, sen verran sikeästi nukuimme, mutta kun aamulla nousin sängystä ylös ja astelin vessaan, niin ihmettelin miksi jalkapohjat kastuivat oven kohdalla. Ulkokäytävillä on täytynyt tulvia ja vettä on tullut aika rankasti, jolloin oven alta on vesi valunut myös huoneisiin. Mutta hei! Tämähän on tropiikkia ja tällaista sattuu.

Kuntokin tuntuu kohentuneen kovasti, joten hotellialueella makaaminen saa riittää. Sisäinen kello on nyt asettunut täkäläiseen rytmiin, mitä nyt välillä ottaa pieniä salsa-askelia Suomen heräämis- ja nukahtamisaikoina.

Tänään täytyy päästä kameran kanssa liikenteeseen ja saaren nähtävyyksiä katselemaan. Huomiseksi olemme suunnitelleet snorklausreissua paratiisinomaisiin maisemiin Los Roquesin puuterirannoille. Jeeppisafari vielä joksikin päiväksi ja lauantaina katamaraaniretkelle läheiselle Cubacuan helmisaarelle. Mukavasti actionia tiedossa ja muutama päivä lekotteluakin vielä väleihin, niin siitä se loppuloma muodostuu. Ja ennenkuin joku kysyy: ei, meillä ei ole ikävä kotiin!

Päiväkirjan suosio on yllättänyt minut. Laskurista olen seurannut kävijämäärien kasvua ja tällä hetkellä sivuja on ladattu yhteensä jo noin 2500 kertaa. Joka päivä vajaat 300 ihmistä käy katselemassa näitä sivuja, joten ilmeisesti kiinnostusta riittää. Ja yllättävästi kävijöitä on esim. USA:sta, Israelista, Ruotsista ja Norjasta suomalaisten lisäksi. Mukava näin, eipä tule turhaa joristua lomatunnelmistaan.

Portofinon siivoojat muuten ovat iloista väkeä. Suomessa näkee harvemmin siivoojia lallattelemassa jotain iloista laulua luutuamisen ohessa. Uskoisin, että tuollaisesta ilosta voisi ottaa oppia moni suomalainenkin työtä vääntäessään, näillä latinoilla tuskin on niin paljon stressiä laulun lallattelun ja manjana-asenteen ansiosta. Jostakin syystä oma siivoojamme sai naurukohtauksen, kun aamupäivällä ryntäsin kertomaan hänelle, että vessastamme on löytynyt "muchos cucharachos!". Tyttö kävi suihkuttamassa myrkkyä vessan nurkkiin ja itse varmistin lyömällä ison löntin ötökkägeelia siihen kaakeleissa olevaan reikään, josta olimme niiden havainneet kulkevan. Eipä ole torakoita sen jälkeen enää näkynyt!

Päätimme lähteä toisen suomalaispariskunnan, Jussin ja Outin kanssa, omaehtoiselle saarikierrokselle taksilla. Portofinon respan edestä neuvottelimme ilmastoidun taksin kuudeksi tunniksi käyttöömme 164 000 bolivarin hintaan (n. 56 euroa kurssista riippuen). Suuntasimme ensin Pampatariin, jossa kävimme paikallisessa Mac-storessa katsomassa iPodien hintoja. Moderni ja siisti Apple-tuotteiden kauppa, mutta vähintään suomalaiset hinnat, joten iPodit saivat jäädä hyllyyn Margaritanojen iloksi. Hiukkasen hävettää tunnustaa, mutta lounaaksi istahdimme Central Commercial Redoman MacDonalds ravintolaan, jossa tyytyväisinä nautiskelimme kansainvälisen standardin mukaiset MacPollo ateriat tohtorin dieetin mukaisesti.

Pampatarista vain espanjaa taitava kuskimme kuljetti meidät lähelle Porlamaria suurelle bazaarialueelle tai fleemarketille, kuten sitä täkäläiset englantia hallitsevat kutsuvat. Ne, jotka väittävät, ettei täällä ole mitään ostettavaa, eivät varmaan ole käyneet tuolla. Iso alue, jossa on kymmenittäin useita satoja metrejä pitkiä käytäviä täynnä kaikkea mahdollista tavaraa, mitä voi kuvitella. Piraattivaatteita, alusasuja, lippiksiä, farkkuja ym. kaikkea tätä normaalia turistiroinaa riitti lähes silmänkantamattomiin, joten emme voineet välttyä tekemästä pieniä hankintoja joulupukin konttiin. Hintataso oli kohtuullinen, tyyliin kolme "aitoa adidas" t-paitaa n. 8 eurolla.

Margaritalaisesta katukuvasta silmään pistävät ensimmäiseksi vanhat amerikkalaiset autot. Kirjaimellisesti "jenkkiromut" kuljettavat kansaa sekä yksityis- että taksikäytössä. Oheisista kuvistakin varmasti huomaa, että Suomessa noilla autoilla ei olisi mitään mahdollisuuksia läpäistä katsastusmiehen syyniä. Toinen silmiinpistävä asia on paikallisbussit. Bussien aikataulu tai reitti on maalattuna tuulilasiin sillä seurauksella, että kuskin näkökenttä lienee vähintäänkin jonkinverran rajautunut. Ei taitaisi meikäläinen poliisisetä tykätä?

Vaalien lähestyvän ajankohdan huomaa myös kaduilla. Hugo on kylvänyt katujen varret naamansa kuvilla ja banderolleilla, eikä kilpailija Manuel Rosales ole jäänyt paljon huonommaksi. Vota Verde -kehotuksia näkyy kaikkialla mihin mainoksia vaan on kiinni saanut laitettua. Kun kysyin päivän taksikuskiltamme, mitä mieltä hän on Hugo Chavezista, tuumasi heppu totisesti ja vakuuttavasti: Bandito! Ei varmaankaan tarkoittanut kotoista moottoripyöräkerhoamme vaan jotain kansan rahojen varastamiseen viittaavaa?

Markkina-alueelta ajelimme muutaman minuutin matkan suurelle Sambilin ostoskeskukselle, jonne lähdimme kiertelemään puoleksitoista tunniksi. Merkkiliikkeitä ja putiikkeja toinen toisen perään. Suomalaista tasoa tai jopa korkempia summia hintalapuissa, mutta todella hienoja liikkeitä ja paljon valinnan varaa. Tuolla saisi helposti triplattua matkan aikana kuluneet rahat. Joitain tarjoustuotteita tosin oli aivan houkuttelevissa hinnoissa, mutta melko vähäisillä ostoksilla tuolta selvisimme. Tässä vaiheessa tuli myös tarpeelliseksi nostaa lisää matkavaroja ja Sambilista löytyi ensimmäinen Visa-automaatti, joka suostui antamaan kortillani rahaa ulos. Pienenä vinkkinä muuten valuutoista: jos olisin tulossa nyt tänne, ottaisin osan rahoista dollareina (retket) ja osan euroina, Suomessa ei kannata bolivareja vaihtaa, sillä kurssi täällä on n. 10-20% parempi. Visa taas on vähän kallis vaihtoehto, koska siinä tulee ylimääräisiä kuluja ja sama virallinen huono kurssi.

Päivä hurahti nopeasti shoppailukierroksella ja viimeisen tunnin käytimme kotimatkaan Santa Anan ja Juan Griegon kaupunkien kautta. Juan Griegon satamassa pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan iltaa kohti hiljenevää rantaa, kuvankauniita näkymiä, joita jonkinverran häiritsii ilmeisesti rantaan johtavasta viemäristä tuleva voimakas ns. "kusenhaju". Onnellisina näyttivät silti paikalliset lapset uiskentelevan kymmenen metrin päässä putken suusta, vaikka tavaraa tuli torven täydeltä vieressä mereen :(

Vielä yksi pysähdys näköalapaikalla, jolla ihailimme Hesperia Isla Margaritan golf-hotellin kohdalta Karibian mereen laskevaa aurinkoa. Upea näköala ja hienon näköinen hotelli, vielä kun vain osaisi golfata.

Hotellille saavuttuamme tuli Rachid El Souki moikkaamaan meitä. Kaveri näytti toipuneen jollakin tavalla eilisestä rommin kittaamisesta, mutta uusi pullo taisi olla jo jossakin piilossa avattuna. Löimme myös lukkoon loppuloman aikataulut ja maksoimme hänelle Los Roquesin matkan. Loman loppuhuipennukseksi päätimme viettää Jussin ja Outin seurassa Los Roquesilla yhden yön, jotta pääsisimme snorklailun lisäksi ihailemaan auringon laskua noihin upean turkooseihin vesiin. Karibiaa parhaimillaan, sanovat jotkut. Ensi maanantaina sieltä palattuamme tiedämme toivottavasti mekin siitä lisää.

Huominen on taas vähän kevyempi päivä: ranta- ja uima-allaselämää ja löhöilyä sekä illalla toivottavasti karaokea ja kevyttä viihteelläoloa. Torstaiksi varasimme Marcosilta Jeeppisafarin, joten silloin on edessä myös menoa ja meininkiä. Perjantai on varattu välipäiväksi ja voimien keruuseen, jotta lauantaina jaksamme kellotella aalloilla katamaraanikyydissä Cubagua-saarelle snorklaamaan ja mutakylvyistä nauttimaan.

Loppuloman kruununa on sitten tuo sunnuntai-maanantain Los Roquesin reissu, jolta odotamme paljon. Maanantain jälkeenhän on edessä se "epämiellyttävä" kotimatka... Hei, se on vielä tässä vaiheessa lomaa kielletty sana!

Mutta nyt pää tyynyyn ja unta kuulaan. Loma jatkuu!

Tavoite: Aurinkoa, virvokkeita ja löhöilyä. Illalla karaokea.
Lopputulos: Täydellinen. Sopivat annokset kaikkea tavoiteltua.
Lomamittarin lukema: 98% ja kasvaa. Ulkona 33, huoneessa 23.

Yöllä heräsimme siihen, että taas taivaalta pudotti vettä edellisyön tapaan rankasti. Tällä kertaa sitä tuli huoneeseen sen verran paljon, että koko lattia oli sentin-kahden vesikerroksen peitossa. Koomisinta asiassa on se, että ainut kuiva paikka huonessamme oli ns. kosteat tilat. Joten, jos täällä heräätte siihen, että lattialle unohtuneet tavarat ovat yön aikana vaihtaneet paikkaa huoneessanne, ei kyseessä ole kummitukset tai poltergeist-ilmiö. Ne ovat vaan yksinkertaisesti kelluneet yön aikana ympäri huonetta. ;) Kävimme heti aamulla respassa valittamassa asiasta ja iltapäivällä on luvassa uusi hotellihuone samasta rakennuksesta, mutta toivottavasti ilman huoneen sisäistä uima-allasta.

Venezuelan pojilla lienee unohtunut vatupassin käyttö lattioita ja niiden kaltevuuksia tehdessä. Ovemme ulkopuolelta kyllä löytyy lattiakaivo, mutta kun kiveys kallistuu suoraan oveamme kohti samoin kuin huoneessamme ulospäin lattiakaivosta, niin tietäähän seuraukset: kahluuhommiksi menee!

Huoneen vaihtoa odotellessa aiomme löhöillä ja nautiskellla hieman viileämmästä kelistä. Ulkolämpötila nimittäin on tällä hetkellä jopa hieman alle 30 astetta, mutta aamun sadepilvet alkavat nyt hälvetä ja aurinko pilkistelee jo pilvien raosta. Loma jatkuu, lämpö nousee ja olo untuu hyvältä.

Saimme iltapäivällä kolmen jälkeen uuden huoneen. Eri rakennuksesta, mutta aivan edellisen vierestä. Tällä kertaa katutasosta, joten toivottavasti seuraavan sateen aikana ei vesi valu huoneeseen samalla tavalla, kuin toisen kerroksen käytävän kivikanjonista. Aamulla siivooja näytti vetelevän vettä pois kaikista toisen kerroksen huoneista, joten emme olleet ainoita, jotka asiasta kärsivät. Tätä kirjoitettaessa olemme jo asettuneet taloiksi uuteen kämppään ja yritämme löytää huoneen ilmastointiin sopivan asetuksen, jotta olisi miellyttävää nukkua, mutta emme vilustuisi kuitenkaan liiasta kylmyydestä.

Kävimme reippailemassa puolenpäivän ympäristössä Playa el Aqualla. Jussin ja Outin kanssa kapusimme Aquan ja Portofinon väliset kukkulat ja polkuja tallailessa tuli todella kuuma. Kuten oheisista kuvista voi nähdä, on kuntomme kohentunut jo sen verran, että palkitsimme itsemme muutamalla jääkylmällä oluella.

Aquan rannalla kävimme uimassa. Varsinkin Portofinon päässä rantaa on vedessä harmittavan paljon levää, joka tekee uinnin epämiellyttäväksi. Tarpeeksi kauaksi käveltyämme uskaltauduimme mereen jäähdyttelemään, mutta uinti noissa tyrskyissä muistutti lähinnä oloa kiehuvassa perunakattilassa. Jatkuvassa ristiaallokossa yläosa kropasta oli menossa merelle, kun jalat kulkivat alavirtauksen mukana rantaa kohti. Ja päinvastoin. Eipä sitä oikeastaan uinniksi voi kutsua, kastautumiseksi ja hyppelyksi tyrskyissä paremminkin.

Mikään erityisen siisti Aquan ranta ei ole. Matkalle törmäsimme monenlaiseen tavaraan. Kuolleet kalat, hiomalaikat, kengät, merisiilen raadot, tyhjät pullot ym. lilluivat rantavedessä sulassa sovussa turistien kanssa. Olipa joku viettänyt paikalla seksilomaakin, kun tyhjä Viagra-paketti sinne oli unohtunut ;)

Koimme Aquan rannalla myös taideherätyksen. Mukaamme tarttui oheisen kuvan taulu. Eihän se aivan D.J. Pesua ole, mutta aitoa karibialaista väriloistoa kuitenkin. Hintaan 35 euroa ja taitelija itse myös kuvassa.

Rannalla näkyi myös siellä täällä rapuja viilettämässä. Melkoisen nopeita otuksia ja kovia kaivelemaan koloja hiekkaan. Oheiselta videolta näkyy pätkiä erään saksiveikon menosta.

Palattuamme kävimme nappaamassa pizzat Max Cafessa ja nautimme muutaman oluen kukkuloiden ylitykseen kuluneen energian palauttamiseksi. Sitten olikin vuorossa muutto uuteen asuntoon, tiedä vaikka tässä vielä tuparitkin illan päälle pidettäisiin?

Ilta huipentui karaoken parissa Portofinon Iguana-baarissa. Sulassa sovussa eurooppalaisten turistien kanssa latinot jollottelivat meille suomalaisille ennenkuulemattomia eteläamerikkalaisia hittejä espanjaksi. Itse pysyin turvallisesti englanninkielisissä kappaleissa. Sinatran "My Way" ja Procol Harumin "Whiter shade of pale" lämmittelivät porukkaa mukavasti muutenkin aika balladipitoisessa illassa.

Tanskalainen kaveri lauloi korvia miellyttävästi muutaman Beatles-biisin ja kun valitsin illan viimeiseksi kappaleeksi Whitesnaken "Here I go again" -biisin, alkoi paikalle kertynyt väki olla jo rokkauskunnossa. Käsiä yhteen ja fiilis "I ain't waisting no more time, here I go again!" oli tukevasti siinä!

Kehuja on aina kiva laulamisesta saada, mutta hiukkasen huvitti, kun nuori venezuelalaispariskunta tuli rokkaamisen jälkeen innoissaan porinoimaan ja vertasi ääntäni Robert Plantiin. "Strong voice" :)

Menoa tosiaan riittI. Yöllä maksettuani netin kautta epälomamaiseen tyyliin muutaman laskun päätin kumota aulabaarissa vielä yhdet oluet. Jaana veteli jo kämpillä sikeitä, joten jumiuduin monipuoliseen keskusteluun muutaman tanskalaisen ja saksalaisen kanssa. Juttua riitti ja huomaamatta muutama lasillinenkin tuli kumottua. Onpahan hyvät pohjat huomisen jeeppisafarille.

Nyt kuitenkin nukkumaan. Huomenna ajetaan saarta läpi Jeepeillä, nappaillaan rommia ja nautitaan lomasta. Tässä ja nyt.