Tavoite: Röllötellä hotellilla jotain kivaa odotellen.
Lopputulos: Loota jumissa, keskipäivän lärvätsalot jatkuivat iltaan.
Lomamittarin lukema: aamulla 35-99% Illalla 44-111%. Ulkona 35, uima-altaassa 28.

Sunnuntaiaamu avautui ristiriitaisena eteemme. Tänä päivänä selviäisi pääsisimmekö loman loppuhuipennukseksi suunnittelemallemme Los Roquesin reissulle. Kevyen aamupalan jälkeen suuntasimme allasalueelle ja sovimme Jussin ja Outin kanssa, että tämä päivä kuluteltaisiin lähinnä hotellin alueella loikoillen.

Hyvä niin. Yllätykseksemme kuulimme toisten suomalaisten matkailijoiden kautta tiedon, että Suomen suurlähetystö Venezuelassa oli suositellut kaikille suomalaisille pysymistä tänä päivänä eli varsinaisena vaalipäivänä pelkästään hotellialueilla. Odotettavissa olisi mielenosoituksia, väkivaltaisuuksia ja yleistä levottomuutta. Täällä Margaritan turistikeskuksissa tuo viesti kuulosti lähinnä huvittavalta, mutta totuus lienee aivan toinen noissa isoimmissa kaupungeissa. Joten täällä kökötetään "vankeina" hotellialueella - meille sentään tarjoillaan rommia ja colaa erotuksena muuhun Venezuelaan.

Positiivistä asiassa on se, että viime viikonloppuna paikan täyttäneet mannervenezuelalaiset loistivat poissaolollaan. Muutamien kolumbialaisten turistien ja muiden eurooppalaisten kanssa vaaliboikottiin laitettu alkoholi riittäisi paljon pidemmälle hotellilla.

Jaanan kanssa me päätimme, että sehän tarkoittaa samaa, kuin keskipäivän lärvätsalot. Jo ennen allasbaarin aukeamista olimme motit ojossa valmiina päivän rommitalkoisiin. Aurinkoa, Karibian rommia ja uiskentelua, jonkun mielestä siinäkin on aika paljon aineksia hyvään lomaan?

Rachid, jolta olimme varanneet Los Roquesin matkan, oli käyttänyt koko päivän löytääkseen jonkun edes vähänkään siedettävän ratkaisun siihen, että pääsisimme huomenna tavoittelemallemme snorklausreissulle. Rommisieppo joutui mieliharmiksemme kertomaan meille iltapäivällä, että: no can do! Kaveri oli tosi pahoillaan tilanteesta, lupasi palauttaa jo maksamamme rahat takaisin ja jotenkin ymmärsin miehen tuskan. Ei provikkaa jo solmitusta reissusta, jonka pilaamisesta vastuussa on ainoastaan Venezuelan käsittämätön hallinto ja viranomaiset. Lennot on peruttu, jotta kansa ei kokoontuisi mieltään osoittamaan. No vote from me to Hugo! Aikamoinen banaanidiktatuuri!

Caipirinja, Cubalibre, Iguana, Margarita ja muut letkeät paukut virtasivat päivän aikana cervezan ohella kurkuistamme alas. Perkele, jos ei kerran päästäisi huomenna paratiisisaarille, niin ainakin oltaisiin tänään tukevasti kännissä! Hugon piikkiin, one more Cubalibre! Say hello to Fidel!

Päätimme porukalla, että emme enää lähtisi Los Fraillesiin edes jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi. Upeiden kokemusten jälkeen voisi olla ankeaa lopettaa loma johonkin puolivillaiseen snorklausreissuun lähisaarilla. Joten se siitä. No Los Roques!

Nyt olemme valmistautumassa illan bailauksiin. Merengue, salsa, samba... annetaan lantion vatkata latinotyyliin niin kauan kuin tätä lystiä riittää.

Timolle taas huomioksi: sinä, kun et tahdo edes kaksikätisen suomalaisnaisen kanssa pärjätä, niin kuinkas käyttäisi arki nopeasormisen ja -sanaisen nelikätisen kolumbialaistytön kanssa? ;)

Loman lopettajaiset aiomme viettää huomisiltana liskokrapulasta toivuttuamme jossakin Manzanillon kalastajakylän rantaravintoloista merenherkkuja nautiskellen. Paikallinen hummerikausi on lopuillaan, joten jos vielä saisi nautiskella valkoviinissä haudutettua valkosipulihöystettuä hummeria Karibian mereen syliin laskeutuvan auringon hyväilyssä, niin silloin loma saisi arvoisensa sinetin. Tuntuisi taas siltä, että tänne kannatti tulla!

Hiukan ennen iltakahdeksaa, juuri kun olin mättämässä Maxin Special pizzaa kiduksiini, saapui hotellille Rachid el Souki, joka tuli palauttamaan hänelle jo etukäteen maksamamme Los Roquesin retkirahat. Vienoinen helpotuksen henkäys pääsi porukaltamme. Olimme Jussin ja Outin kanssa kauhuissamme kuvitelleet jo pahinta mahdollista. Mielikuvissamme Rachid oli jo matkalla Caracasiin 800 euroamme takataskussa. Mutta jälleen kerran ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi.

Rachid, tuo Aquan rannan retkiä kauppaava leppoisa rommiveikko, osoittautui rehelliseksi mieheksi. Kaveri oli käyttänyt koko päivänsä, jotta retkemme toteutuisi, mutta tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Lentäjät olivat äänestämässä. Ja sama myrsky, joka rysäytti aamupäivällä niskaamme vajaan tunnin ajan vettä, kuin sieltä kuuluisasta Esterin takaosasta, oli kuulemma riepotellut matalia Los Roquesin saaria aika rankalla tavalla. Tavallaan olimme pelastuneet pahimmalta myrskyltä. Margaritan saarelta 450 kilometriä pohjoiseen sijaitsevilla saarilla sama rajuilma oli tehnyt pahempaa jälkeä, joten yö siellä olisi voinut olla liiankin extreme kokemus...

Näillä kokemuksilla uskallan siis suositella Rachidin ja MagicToursin palveluksia Aquan rannalla. Älkää antako miedon rommin tuoksun hämätä. Jos oheisessa kuvassa Jussin ja Outin kanssa poseeraava kaveri tulee teille reissua kauppamaan, niin tingatkaa, verratkaa ja ostakaa, jos hinta/latusuhde on kohdallaan. Kaveri tiivisti meidän epäonnistuneen retkikaupankäynnin aika osuvasti: I may have lost something in my business, but I defenately have got some new friends! Salut Rachid ja ota lärvit!

Juuri äsken tätä kirjoittaessani tuli CNN-kanavalta tieto presidentinvaalien tuloksesta. Hugon sosialistinen diktatuuri tulisi jatkumaan ja sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että mikään tässä maassa ei tule muuttumaan. Harmi...

Illalla vähän showta. Suomalainen Riitta piti taas maamme lippua komeasti korkealla voittamalla kilpasisarensa illan ohjelmaan kuuluvalla Maria-näyttelijäesityksellä. Huutoäänestyksessä pienilukuinen suomalaisturistien joukko päihitti kevyesti isomman kolumbialaislauman. Sitten sipaukset juomaa Karibian tummenevan yön sykkeen tahtiin ja viimein levolle. Huominen on viimeinen täysi lomapäivä täällä Margaritalla ja siitä täytyy nauttia koko vartalolla ja täysillä sielun voimilla. Siispä hyvää yötä!

Tavoite: Pyydystää viimeiset auringonsäteet mukaan ja nauttia hummeri-illallinen.
Lopputulos: Onnistunut, tunnelma haikea, mutta näkymät kauniita.
Lomamittarin lukema: 101%. Ulkona 32, huoneessa 23.

Viimeisen täyden lomapäivän aamuna nukuimme pitkään. Pidempään kuin yhtenäkään aamuna tällä lomalla. Eilispäivän rommidrinkit ja lukuisat cervezat tuntuivat vielä hiukan kehossa, mutta puolenpäivän tuhti lounas palautti voimatason nopeasti normaaliksi.

Päätimme poistua eilisen "vaalivankilastamme" Playa el Aquan rannalle tekemään pieniä tuliaisostoksia. Vaalit olivat yllätykseksemme vaikuttaneet myös valuuttakursseihin ja nyt eurolla saikin rannalta enään 3400 bolivaria ja senkin aikamoisen tinkaamisen jälkeen. Mutta eipä tuolla paljoa ollut ostettavaakaan. Myynnissä olevia Thaimaalaisvalmisteisia rantapaitoja oli tarjolla kolminkertaiseen hintaan Thaikkuihin verrattuna. Noissa muutamissa kaupoissa, joissa kävimme, oli paljon tarpetonta turistitauhkaa, jota mielestämme emme haluaisi omalle kirjahyllyllemme pölyjä keräämään. Mukaan tarttui kuitenkin jotain pientä joulupukinkonttiin laitettavaa, mutta sellainen fiilis tuosta jäi, että ei täällä Playa el Aqualla oikeastaan ole mitään todella tarpeellista shopattavaa, turhanpäiväistä turistiroinaa ainoastaan.

Sitten takaisin hotellille ja iltapäivän viimeisten auringonsäteiden metsästykseen. Välillä altaaseen jäähdyttelemään ja siihen perään taas ihon grillausta. Muutama Caipirinha ja lomafiilis oli taas tanakassa nousussa.

Kysyimme Portofinon respasta vinkkiä illan hummeriruokapaikaksi ja tumma latinokaunotar suositteli meille Juan Griegon kaupungin rantakadulla sijaitsevaa La Mamma-ravintolaa. Tuolla pääsee kuulemma oikeaoppisesti valitsemaan illan ateriansa altaista, joissa hummerit uiskentelevat. Joten hetken päästä ollaan lähdössä tuonne herkuttelemaan ja viettämään lomanlopettajaisia. Toivottavasti aurinko laskee kauniina Karibian mereen ja ruoka maistuu hyvälle. Siihen on hyvä lopetella jälleen yhtä ikimuistoista reissua ja alkaa suunnittelemaan uusia matkoja uusilla kujeilla.

Hotellilta nappaamamme taksikuskin kanssa sovimme kyydin hinnaksi Juan Griegoon 20 000 bolivaria. Mies suhaili meidät läpi vapaapäivää viettävän länsi-Margaritan. Presidentinvaalien ansiosta venezuelalaisilla oli tänä maanantaina vapaapäivä ja se kyllä näkyi kaduilla. Vaikka alkoholinmyynti oli kiellettyä, niin kadut olivat täynnä porukkaa. Raketit räjähtelivät taivaalla ja välillä meno hiljentyi matelun asteelle, koska Hugo Chavezin voitosta innostunet kannattajat tukkivat kadut kulkueillaan ja mesuamisellaan. Kummallinen kansa, hihhuloivat onnessaan diktaattoririistäjän jatkovuosille?

La Mammassa meidät otettiin avosylin vastaan. Valitsimme ruokapöydän upealta paikalta, josta oli rantaviivaan vain muutaman metrin verran matkaa. Karibian mereen laskeutuva aurinko väritti himmenevältä taivaalta palmunlehvien välistä kattaustamme ja olimme edessämme näkyvästä maisemasta vaikuttuneita. Nyt oltiin paikassa, jossa hienon loman vietto saisi arvoisensa päätöksen.

Hovimestari johdatti meidät hetken päästä Hummerialtaalle, jossa nuo omituisen näköiset suuret äyriäiset uiskentelivat. Yhdessa valitsimme ne otukset joita hetken päästä pääsisimme popsimaan illan juhla-aterialla. Hovimestari työnsi kätensä altaaseen, nosti pari merimönkijää puntarille ja siinä sitä tuoretta seafoodia oli: 3,3 kg kipristelevää hummeria valmiina patoihin ja poskiin. Outi ja Jaana saivat hetkeksi käsiinsä nuo elävät muinaisjäänteet ja kuten oheisten kuvien ja videon ilmeistä voi huomata, niin jännää oli! Pitää nyt käsissään elävää jättiäyriäista sätkimässä kaikilla raajoillaan. Hetken näyti jo, että tällä kertaa ruoka söisikin ruokailijan, mutta mitäs menit sätkimään. Pöytään vaan ja pötseihin!

Pullo talon parasta valkoviiniä, hiukan cervezaa ja keskustelua taaksejääneistä lomapäivistä. Yhdessä todettiin, että monenlaista oltiin taas nähty ja koettu. Matkailu avartaa muutakin kuin lompakkoa. Paljon uusia tunteita, erilaisia näkökulmia ja ennakkoluulojen muokkautumista oli taas kahden viikon aika tapahtunut. Ja sitten tarjoilija toi eteemme hyvin haudutetun monijalkaisen mönkijäisen. Erikoisen upea annos. Auringon hiljalleen hiipuessa Karibianmeren tummuvaan syliin tuntui taas, että tämä loma oli onnistunut.

Kyyti Juan Griegosta takaisin hotellille oli kokemus sellaisenaan. Ollessamme vielä kaupungin himmeiden katuvalojen valaisemalla alueelle rupesi takapenkillä istuva Jussi ihmettelemään, että onko tässä taksissa ajovaloja laisinkaan. No olihan ne, himmeät tuikut, jotka pimeälle maantielle päästyämme olivat yhtä tyhjän kanssa. Kuljettaja painoi innoissaan kaasua, onneksi nopeusmittari ei toiminut, sillä vuorenrinteiden kalliot singahtelivat sen verran huikella tavalla pimeydestä kohti autoamme, että olisi ollut vielä pelottavampaa tietää, kuinka lujaa kuski viiletti. Umpihullua porukkaa, kaahata nyt autolla mutkaisia vuoristoisia teitä, kun valot näyttävät eteenpäin vain maksimissaan viisi metriä!

Kun yllätykseksemme astuimme elävinä taksista ulos Portofinossa, oli pakko ottaa Iguana Barissa muutamat neuvoa-antavat. Väri palasi hiljalleen takaisin rystysiin, sillä pahimmissa mutkissa pelkäsin jo, että kauhukahva jää käteeni. Sen verran lujasti sitä kauhuissani puristin. Reissun viimeiset karaoket vielä ja sitten nukkumaan. Huomenna odottaisi kamojen pakkaus matkalaukkuihin ja kotimatka.

Koneessa on aikaa miettiä jonkinlaista lopputiivistelmää tästä lomasta. Plussan puolelle se tulee menemään kirkkaasti, mutta niinkuin kaikessa elämässä, myös tässä paratiisissa on käärmeitäkin. Mutta niiden kanssahan on jo opittu elämään: haavat auki ja myrkyt pois! ;)

Tavoite: Köpiksen ja Helsingin kautta terveenä Ouluun.
Lopputulos: Onnellisina, mutta väsyneinä kotona. Lomat lusittu :).
Lomamittarin lukema: 100%. Ulkona 0, huoneessa 21.

Nyt se sitten oli käsillä. Päivä, jolloin olisi taas lyötävä kamppeet kasaan, istahdettava matkalaukun päälle ja suunnattava kotiin. Ehkäpä vielä ehtii muutamaksi hetkeksi altaalle. Antaa Karibian auringon vielä vähän aikaa lämmittää ihon pintaa. Sanotaan, että iho muistaa. Tämän reissun muistaa kyllä sekä iho että ihminen pitkään. Aamu-uinnille, lounaalle ja sitten bussi tuleekin jo hakemaan kentälle.

Mukavaa on ollut. Erilaista kuin aikaisemmilla matkoilla. Uusi kulttuuri ja uudet näköalat. Maisemat ja tunnetilat ovat vaihdelleet paratiisinomaisista ihastuksenhetkistä inhoa herättäviin surun tunnelmiin. Mutta "virallisen" loppulauselman kirjoittelen vasta kotiin saavuttuani ja jetlagista toivuttuani. Antaa ensin mielen sulatella kaikkea nähtyä ja koettua. Näin epävirallisesti voi kuitenkin taas kerran sanoa: kannatti tulla! Ei paskempi reissu.

Jospa sitä taas tällä aurinkoenergialla jaksaisi yli synkimmän talven. Onneksi joulu on jo ovella ja pitkinä joulunpyhinä on aikaa koostaa lomavideota kertyneestä materiaalista. Kuvia ja videoita onkin kertynyt useita kymmenia gigoja. Läppärin kiintolevy on aivan täynnä ja varmuuskopioita usealla dvd-levyllä. Saa sitten vanhana köpönä istuskella kiikkustuolissa ja ihmetellä videota katsellessa dementoituneessa mielessään: kävinkö minä tosiaan tuollakin?

Nyt ollaan sitten jo kotona. Suomalaiset juhlvat itsenäisyyttä ja me siinä ohessa kotiinpaluuta. Noin 16 tuntia siitä, kun istahdimme koneeseen Porlamarissa, astuimme kotiovesta sisään Oulussa.Voi sitä onnea, kun koiramme löysi meidät oven takaa. Jälleennäkemisen riemua ja hännäheilutusta. Hei, ne tuli sittenkin takaisin!

Lentomatka ei sinänsä tuntunut kovinkaan raskaalta, kun nukuimme molemmat useita tunteja. Mutta torstain työpäivän jälkeen tätä kirjoittaessa voi tunnustaa, että jetlag on vaatinut veronsa ja voimat ovat lopussa. Vaikka nukuttu on paljon, niin sisäinen kello on sekaisin ja väsymys raju. Ja perjantaina olisi vielä pikkujoulut. Jospa jouluherkkujen avulla saisi kellon käännettyä takaisin Suomen aikaan ja voimat takaisin.

Loman lopputiivistyksenä sanoisin seuraavaa: Mahtava loma riittävän kaukana Suomesta. Hienot säät ja runsaasti aurinkoa. Upeita Karibian meren maisemia, todellista eksotiikkaa ja ennennkokemattomia asioita varsinkin Orinocon suistossa ja Canaimalla. Lievinä pettymyksinä Venezuelalaisen elämänmenon epäsiisteys ja tietty lohduttomuus. Mutta aina maassa maan tavalla. Margarita sopii yhtähyvin hotellilla aurinkoa palvoville kuin retkillä rymyäville matkailijoille. Itse saan lomasta enemmän irti jälkimmäisellä tavalla, mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Lomalla yksi mukavimmista asioista on erilaisten ihmisten tapaaminen. Tältäkin lomalta on plakkarissa yhteystietoja ympäri maailmaa ja uusia mukavia ystäviä. Lähtisimmekö Isla de Margaritalle uudestaan? Todennäköisesti emme. Sillä maailmassa on niin paljon käymättömiä paikkoja. Etelä-Afrikka, Malesia, Goa, Vietnam, Kiina. Jostain sieltä se seuraava matkakohde löytyy...

Kiitoksia mielenkiinnosta kaikille lukijoille! Tähän mennessä päiväkirjan sivuja on ladattu yli 5500 kertaa. Sivuilla on käynyt päivittäin satoja ihmisiä lukemassa Margaritan kuulumisia, joten ilmeisesti Suomesta ja muualtakin on löytynyt kiinnostusta Venezuelan matkoja kohtaan. Lähtekää ihmeessä lomalle Isla de Margaritalle! Matkalle mukaan avoin mieli ja rohkea asenne. Ennakkoluulot kannattaa jättää kotikomeroon. Siitä se hyvä loma alkaa!

Sanomalehti Pohjolan Työ julkaisi 15.12.2006 kirjoittamani jutun matkastamme Venezuelaan. Sen voi ladata pdf-muodossa alta. Jutun katselemiseen tarvitaan Acrobat-ohjelma.